Niin yhtä pimeässä

Yöhenkäys ei ole sammunut

savu kihartuu hajotessaan
pimeä on kietonut kuusen
ja sirppi sen latvassa huutaa;
minä olen enkä ole yksin olen vapaa tulkaa
se haluaisi
yöhenkäys ei ole sammunut
minä olen sen itseeni kietonut

Trumpetti ihastuu g-molliin

takkuaa löytyy
ruosteinen sydän juoksee noidankehää
nyt sinä lähdit ja mun on hyvä nöyrtyy
minä olen enkä ole yksin olen vapaa tulkaa
minä haluaisin
sävel eksyy mutta aina löytyy
sitä minäkin olen kaivannut

ja kuinka hiljaista

kuinka kaunista
kaikki on ympärillä niin yhtä pimeässä
ja niin minä luulin etten enää olisi
se rikkinäinen joka metsässä huutaa leijonaa
-ei niitä ole kylmässä

iho on sileä ripset aivan solmussa

sormet varpaat
kai täällä joillekin onni löytyy ja
joiltakin se aina karkaa

ja kuinka hiljaista

kuinka kaunista
kaikki on ympärillä niin yhtä pimeässä
ja niin minä luulin etten enää olisi
se rikkinäinen joka metsässä huutaa leijonaa
-ei niitä ole kylmässä


<<edellinen<<