| Noita Pieni
kun olin vaan isi alkoi mua torumaan |
| älä vikise vaan laula kunnolla -mut ei kai
ääntään voi valita |
| mä luin kavereiden tekstarit, päiväkirjat
salaslämärit |
| ne ei ota mua mukaan isi sanoo oma moka |
| täytyy vaihtaa sun staili |
| vaan olenko paha jos vaihdankin isipappaa? Ensimmäinen sana oli ilkikurinen |
| joo kai juuri sellainen olen |
| ja sksii usein kuulee |
| lausuttavan usein kuulee; Voi kun ilkeä varmaan noita |
| sillä ei paljon sytytä |
| se on kai tonkinut meidän laatikoita |
| ja se luottamuksen pettää |
| kaikkien luottamuksen pettää Kasvan aikuiseksi näin tapaan miehen herkän joka valistaa |
| älä suutu ole hellä ja hymyile niin
epäluulosi katoaa |
| se nukkuu mun sängyssä puhuu vaativalla
äänellään |
| raapii lusikkaansa kahvikuppiin eikä lähde
ikinä |
| olenko paha jos heitän ukon ja kupin
ikkunasta Ensin oli; oi miten sua mä rakastan |
| sitten jo toisen haluat |
| ja sen suusta kuulee |
| lausuttavan usein kuulee Voi kun ilkeä varmaan noita |
| sillä ei paljon sytytä |
| se varmaan popsii lounaakseen sammakoita |
| ja se luottamuksen pettää |
| kaikkien luottamuksen pettää Ne ei pidä musta mitä mä siitä mä uitan ne suureen pataani |
| mä en kelpaa niille mitä mä siitä |
| mitä teen et loppuis |
| viimein loppuis tää ääni; Voi kun ilkeä varmaan noita |
| sillä ei paljon sytytä |
| se on kai tonkinut meidän laatikoita |
| ja se luottamuksen pettää |
| Voi kun ilkeä varmaan noita |
| sillä ei paljon sytytä |
| se varmaan popsii lounaakseen sammakoita |
| ja se luottamuksen pettää |
| kaikkien luottamuksen pettää |
